Stressiksi kutsutaan kehon luonnollista ja yksilöllistä reaktiota sopeutumista vaativaan tilanteeseen. Keskushermoston toimintaan kuuluva autonomisen (ei-tahdonalaisen) hermoston sympaattisen puolen reaktio on meille tarpeellinen järjestelmä, jotta selviydymme haastavissa tilanteissa toimintakykyisinä, mutta stressinreaktion pitkittyessä elimistön sietokyky alkaa nopeasti alentua. Stressin tiedetään altistavan monille psykosomaattisille (eli tunteisiin ja kehoon liittyville) sairauksille ja pahentavan niiden oireita. Nykypäivänä aivot kuormittuvat yhä enemmän ja vaarana on vakavan uupumistilan kehittyminen. Tämä kaikki tapahtuu automaattisesti eli tähän emme kykene tietoisesti vaikuttamaan.

Autonominen hermosto yhdistetään korkeampiin aivoalueisiin, jotka säätelevät autonomista ja endokriinista järjestelmää, kuten sisäelinten, rauhasten, sileiden lihasten ja sydänlihaksen toimintaa. Sympaattinen eli hermoston kiihdyttävä osa (”pakene tai taistele”) vaikuttaa, kun elimistöllä on hätätila tai stressi (lisää sydämen lyöntitiheyttä ja hormonituotantoa, nostaa verenpainetta ja kontrolloi verisuonten supistumista sekä ohjaa verta iholta ja sisäelimiltä aivoille, sydämelle ja luurankolihaksille). Parasympaattinen eli hermoston rauhoittava osa (”lepää ja sulattele”) säätelee kehon homeostaasia (aktivoi ruuansulatusta ja tasapainottaa rauhasten toimintaa sekä rauhoittaa sydämen lyöntitiheyttä) ja pyrkii rentouttamaan kehoa.

Stressireaktion syntyessä aivojen limbinen järjestelmä eli aivojen tunteidensäätelykeskus kiihtyy, ja myös useat muut aivoalueet aktivoituvat. Rauhasista aivolisäke, kilpirauhanen ja lisämunuainen ovat eniten mukana stressivasteen muodostamisessa. Stressi aiheuttaa kohonnutta stressihormonitasoa ja sympaattisen hermoston refleksiaktiviteettia. Tärkein stressireaktio on kortisolin erittyminen. Kortisoli on hormoni, joka saa meidät tekemään töitä keskittyneesti ja tarkkaavaisesti eli olemaan tehokkaita. Jos stressiä jatkuu liian pitkään ja siihen liittyy huolta ja kivun aiheuttamaa uhkaa, voi kortisoli alkaa vaikuttaa negatiivisesti ohjaamalla epäedullisesti muiden hormonien erittymistä, mikä puolestaan voi johtaa suoritus- ja vastustuskyvyn laskemiseen. Lisäksi kortisolin ylituotannon on todettu lisäävän riskiä sairastua masennukseen ja aiheuttaa fysiologisia muutoksia kehossa. Kivun käsittelyyn liittyvä toinen stressireaktio on sympatikus-adrenaliiniakselin muodostama systeemi. Sympaattisen hermoston aktiviteetin nousu lisää adrenaliinin tuotantoa, mikä puolestaan nostaa lihastonusta, lisää jännittyneisyyttä ja heikentää perifeeristä verenkiertoa.

Stressitekijät voivat olla joko psykogeenisiä (esim. työpaine tai sosiaaliset ärsykkeet) tai neurogeenisiä (esim. kipuärsyke) tai näiden yhdistelmä. Stressaavassa tilanteessa kivun kokemus voi jäädä huomaamatta. Vastaavasti masentuneena tai stressaantuneena kivut saattavat tuntua voimakkaammilta. On mahdollista, että kykenemättömyys rentoutua on nykyään suurempi ongelma kuin lihasjännityksen taso tai sen toistuminen. Yksilöt ilmeisesti oppivat vääränlaisia asento- ja toimintamalleja, varsinkin kun johonkin tilanteeseen liittyy stressiä ja/tai toistuvaa samankaltaista fyysistä kuormitusta, eivätkä he ole tietoisia sen aiheuttamasta lihasjännityksestä. Kun tällaisesta toimintahäiriöllisestä liikemallista tulee tapa, yksilö alkaa vastustaa muutoksia ja alkaa käyttää samoja lihasryhmiä toistuvasti, jolloin jännityksen ylläpitämisestä tulee automaattinen ja tiedostomaton.

Kipuaistimus eli nosiseptio on osa aivojen somatosensorista järjestelmää, johon kuuluvat myös asentoaisti, kosketusaisti ja lämpöaisti. Kipuviestejä aivoihin välittäviä vapaita hermopäätteitä eli nosiseptoreita on iholla, sidekudoksissa, jänteissä, nivelissä / nivelsiteissä, luukalvolla, lihaksissa, verisuonissa ja sisäelinkalvoissa. Näiden kudosvaurion havaitsemiseen erikoistuneiden vapaiden hermopäätteiden tehtävänä on välittää aivoillemme tietoa mahdollisen kudosvaurion sijainnista, voimakkuudesta, laadusta ja kestosta. Kehomme ei aina tarvitse nosiseptiota muuttaakseen liikettä tai toimintaa, vaan pelkkä stressi voi aiheuttaa kipua ja herkistynyttä kivuntuntoa (hyperalgesiaa) aktivoiden ja herkistäen nosiseptoreita.

Stressin vaikutukset ovat moninaiset, edellä mainittujen lisäksi se vaikuttaa negatiivisesti uneen ja suoliston mikrobioosiin ja niiden kautta henkiseen hyvinvointiin sekä muutoksiin keskittymisessä, käyttäytymisessä ja mielialassa; sydämen syke ja verenpaine voimistuvat lisäten korkean kolesterolin, aivohalvauksen ja sydänkohtauksen riskiä; insuliinin tuotanto lisääntyy, mikä altistaa ylipainolle ja diabetekselle; kehon immuunisysteemi ja vastustuskyky heikentyy; iho-ongelmat ovat mahdollisia (esim. akne ja psoriasis); kehon matala-asteisen tulehduksen myötä myös lihas- ja nivelkipuja/-tulehduksia sekä jännitystä voi esiintyä.

Akuutti stressitilanne laukaisee kehossa joukon määräaikaisia sekä käyttäytymiseen liittyviä että fyysisiä muutoksia. Tahdosta riippumattoman hermoston välittämät reaktiot stressaavassa tilanteessa alkavat lyhyellä viiveellä ja tyypillisesti palautuvat nopeasti stressitekijän poistuessa.

Jos stressaava tilanne jatkuu pidempään, niin myös hitaammin reagoivat ja palautuvat hormonaaliset säätelyjärjestelmät aktivoituvat. Pitkäkestoinen ja toistuva stressitilanne sekä epäonnistunut sopeutuminen toistuvaan haasteelliseen tilanteeseen voivat altistaa kehon stressihormoneille ja muiden stressireaktiota välittävien järjestelmien jatkuvammalle aktivaatiolle.

Kosketus lisää ihmisen hyvinvointia vähentäen stressiä, ärtyneisyyttä ja levottomuutta, parantaa unenlaatua ja keskittymiskykyä. Kosketuksen puutteen on todettu lisäävän keskittymisvaikeuksia, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, masennusta ja riippuvuutta nautintoa tuottaviin aineisiin.

Miellyttävä kosketus laukaisee muutoksen aivojen endogeenisessa opioidijärjestelmässä (aivojen välittäjäjärjestelmä, joka osallistuu esim. kivun kokemusten säätelemiseen ja tuottamiseen) vapauttaen hyvän olon hormoneja, kuten kivun kokemiseen vaikuttavaa endorfiinia ja mielialaan vaikuttavaa serotoniinia sekä manuaaliseen terapiaan liittyvän lisääntyneen luottamuksen mukanaan tuomaa oksitosiinia ja dopamiinia. Näiden hormonien toimintahäiriöiden on todettu liittyvän läheisesti mielialasairauksiin, kuten masennukseen.

Ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää olla tietoisia stressistä ja sen vaikutuksista kehoomme ja mieleemme. Tietoisuus omasta kehosta ja tapa reagoida stressiin on jokaisella yksilöllinen, joten olisi hyödyllistä tunnistaa stressin aikaansaamat tapahtumat omassa kehossaan.

Ihminen ei ole human doing…vaan human being!

Trager terveisin,
Sari Lehto & Ari Pajunen